Arjen murheitaTii Lehti @ 2.6.2010 | 22:47
Koska tuo edellinen postaus oli lauantain juttuja, niin palataan ajassa vähän taaksepäin...
Elättelen edelleen toiveita Daisyn sertijumista, joten olin olevinani fiksu ja kävin keskiviikkona 26.5. ottamassa Daisylle rabies-rokotteen ja hakemassa passin. Kunpa vaan olisin tiennyt mitä on tulossa, niin olisin siirtänyt tämän eteenpäin ns. turhana rahanmenona...
Maunon kanssa on ollut jo jonkin aikaa pieniä ongelmia vessa-asioiden suhteen. Poika aloitti n. kuukausi sitten protestin hiekkistä kohtaan ja päätti tehdä tarpeensa Santerin sänkyyn. Tätä tapahtui vähintään kerran päivässä, jos Mauno vain sattui pääsemään lastenhuoneeseen. Välillä tilanne helpottui ja ajattelin käytöksen olevan nuoruuden uhmaa tai kiukuttelua Evitan kiimoista tms. Kun näitä vahinkoja tapahtui aina vaan ja itsellä paloi pinna jatkuvaan petivaatteiden pesuun, vein pojan tohtorille.
Perjantaina, 2pvää edellisen käynnin jälkeen, seisoin taas boksi kainalossa tohtorin oven takana. Huoneessa Mauno näytti parhaat puolensa ja hurisi tohtorin hurmioon, mutta paha, paha tohtoritäti kolkkasi pahaa aavistamattoman Maunon ja otti kaiken maailman kokeita. Kun rentoutuneelta herralta alkoi viimein elon merkkejä ilmenemään, palasimme kotiin. Ihme reissu... No, ihmisapinalajin edustajat olivat sentään vähän enemmän saaneet poikaparasta ja käynnistä irti ja vaivan syyksi ilmeni virtsatietulehdus.
(Tässä kohtaa äiskä hakkaa syyllisyydentuskassaan päätä pöytään.)
Antibioottikuuri ja viljelyn tuloksia odottamaan. Maunon perjantai-ilta meni krapulassa, joten nytpä on poikasen eka kerta siitäkin koettu. ;)
Ja seuraavana siis perjantain jälkeen luonnollisesti lauantai.
Äääh, tästä tulee muutenkin pitkä sepustus, joten pikakelauksella eteenpäin -> lauantai aamulla (myöhässä, kuten aina) starttasin peltiratsuni Hämeenlinnaan, jossa tapasin Kawaii-kasvattaja Pian, jonka kanssa suuntasimme Martan kasvatuskotiin. Turisimme joutav- ...siis kaikkea tärkeää ja Martta boksissa uinaillen lähdimme kotimatkalle. Pian heitin matkalla kyydistä ja jatkoin kotiin. That's it.
Sitten alkoivatkin ongelmat.
Sähinää ja murinaa oli odotettavissa, joten ei siitä sen enempää. Sitä riittää ja paljon.
Mutta... ensimmäisenä Martta päätti muuttaa saunaan asumaan ja juoksi välittömästi takaisin, jos toin sen pois. Lauantain, sunnuntain ja maanantain se asui saunassa/kylppärissä. Yöt pieni murunen sentään nukkui mun peiton alla turvassa. Maanantaina piiitkän huiskaleikin jälkeen se uskaltautui tulla tutkimaan paikkoja ja jäi jopa hetkeksi torkkumaan sohvanreunalle.
Lauantaina Martta aloitti myös paaston. Koitin tarjota kaikkea mitä talosta löytyi. Sillä oli neljää erilaista penturaksua, viittä(!) eri lihaa, kahta erilaista purkkiruokaa, mikrotettua seitiä, jopa jugurttia, nakkia ja lihapullaa! Mikään ei kelvannut. Sotkin purkkiruokien lientä sen tassuihin ja turkkiin, jotta saisin sen nuolemaan ja syömään edes jotain. Turhaan...
Martta oksenteli. Muutama pieni vesioksu tuli lauantaina, sunnuntaina jälleen pari ja sama jatkui päivittäin. Tiistaina (? muisti pätkii...) sain viestin kasvatuskodilta, että heillä on kissat kipeinä. Jep, samaa täällä, paitsi ettei raukalla ole mitään oksennettavaa, kun ei ole syönyt aikoihin...
Tänään, viimein, Martta söi. Tarjosin kissoille "gourmet"ruokaa, jauhelihaa ja seitiä. Se kelpasi. Mikä onni ja autuus. Tänään, viimein, näin ensimmäisen kerran Martan ottavan MITÄÄN kontaktia muihin kissoihin. Se ei sähissyt, kun Mauno tuli alle puolen metrin. Se ei reagoinut, kun Evita käveli samalla penkillä. Mahtavaa! Ja tänään, viimein, sain leikin jälkeen Martan jäämään olohuoneseen ja nyt pieni suloinen kerä nukkuu nojatuolin nurkassa. =)
Olen enemmän kuin tyytyväinen tilanteen edistymiseen.
Ja vielä palatakseni vatsaongelmiin ja syömättömyyteen, annoin eilen ja tänään Martalle NutriPlussaa, ostin Tehobaktia helpottamaan molempien kakaroiden vatsavaivoja (Maunolla ab-kuuri) ja Axiluria poistamaan viimeinenkin turha epäilys giardiaasista. =)
Vielä piiiiitkän höpinän loppuun kuva kaunokaisesta:
Suloinen, eikö totta?
|